NURMEKSEEN, NURMEKSESSA, NURMEKSESTA (2019)

EPISODI 1

Ajan Nurmekseen. Vanha Volvo kulkee unenomaisesti. En nukahda.

Mietin olisiko pyörien mutterit renkaitten vaihdon jäljiltä pitänyt kiristää. En kiristä.

EPISODI 2

Vaikka kaurismäkeläisyys on ryöstöviljelty ja epämääräinen käsite, huomaan hotellini kaurismäkeläiseksi.

Muutan ennakkovaraustani siten, että saan suihkullisen huoneen.

Kävelen Nurmeksen kauniiseen satamaan. Laituri on tyhjä.

EPISODI 3

Illan konsertin ”Huumaavaa lempeä ja pakahduttavaa lämpöä kujilta ja kortteleista” säveltäjät ovat Piazzolla, Bernstein, Glass ja Chydenius. Porokylän koulun sali on täynnä yleisöä, lava täynnä lahjakkuutta.

Anna laulaa ”Sinua, sinua rakastan”. Pakahduttaa.

EPISODI 4

Paikallisessa baarissa kunnallispoliitikko työntyy jutulle ja tivaa ”historiaani”. Mitäs minä siitä. Historiani on liian lähellä, en minä sitä näe. Tässä me vain olemme, ja nämä oluet. Kerron, että olen tullut kuuntelemaan konsertteja ja tyttäreni musisointia. Hänen silmänsä kostuvat ja hän sanoo niin hiljaa, että tuskin kuulen: ”Kaunista”.

Mies valittaa, että häntä ei kutsuta minnekään, kun hän on perussuomalainen. Mietin, että ei minuakaan enää, vaikka en ole perussuomalainen. Hän vakuuttaa, että ei halua kenellekään mitään pahaa. Tyttären mieskin on Afrikasta, saa olla, ja saa niitä lisääkin tulla, pakolaisia.

Muistan kuusitoista vuotta sitten Länsi-Afrikassa viettämäni ajan. Se jätti jäljen.

EPISODI 5

Vaimo Anne päivittää faceen, että ”Rovaniemen keskustassa kävelee mies laitamyötäisessä ja laulaa kovaa aiaiaiaiaiaipuertorico”. Kaipaa kuulemma paistetta hänkin.

Kommentoin, että Nurmeksen keskustassa ei kävele kukaan.

EPISODI 6

Päätän katsastaa hotellin yökerhon, joka aukeaa klo 23. Tila on matala, mutta avara. Epäilen, että sinne mahtuisi helposti Nurmeksen kaikki vuonna 2000 ja sen jälkeen syntyneet kuntalaiset. Nurkkaan linnoittautunut DJ soittaa teknoa niin voimallisesti, että tulkitsemme tarjoilijan kanssa toisiamme suun liikkeen perusteella.

Äänivyöryn ja valokiilojen lomassa DJ pössäyttelee ilmoille valtavia höyrypilviä. Voi, voi! Ei minun takiani olisi tarvinnut. Olen ainoa asiakas.

Poistuessani laskeskelen, että niistä 2000 ja post syntyneistä paikalle oli lopulta saapunut parisenkymmentä. Kaikilla pojilla on päässä lippalakit, osalla nurinperin – varmaankin vahingossa.

EPISODI 7

Kuuntelen kaikkiaan neljä Nurmeksen Kesäakatemian konserttia ja yhden luentokonsertin. Vahvoja elämyksiä, huikeita taiteilijoita, uudempaa suomalaistakin: Nuorvalaa, Saariahoa, Sermilää.

En nyt kuitenkaan kirjoita konserttiarviointeja, niitä kirjoitin kylliksi 1980-ja 90 -luvuilla. Päätän olla ”egosentrifugi”.

EPISODI 8

Anna soittaa Antti Tikkasen, Josefina Haikaraisen, Anna Kreetta Gribajcevicin ja Lauri Angervon kanssa Shostakovitshin Pianokvinteton op. 57.

Nyt pakahduttaa todella. Otan syliin, rutistan. Sanat juuttuvat kurkkuun. On se hitto vieköön taiteilija, tuo tyttäreni!

EPISODI 9

Aamukahvilla luen Karjalaisesta ylistävän arvion konsertista, jossa Shostaa esitettiin. Lähden ajamaan kohti Tamperetta. On viileän kaunis aamu. Siilinjärvellä ostan ahvenkukon. (Se oli viimeinen, ei kannata kysellä enää.)

EPISODI 10

Kuopion jälkeen avaan autoradion. Kuuntelen tallenteen Nivalan Herättäjäjuhlilta. Neljän puhujan joukossa on kaksi taiteilijaa, näyttelijä Eeva-Maija Haukinen ja laulutaiteilija Esa Ruuttunen. Kaikkien puhujien sanat kertovat sallivasta ja rakastavasta uskosta, jossa ketään ei työnnetä ulkopuolelle, eikä kukaan toimi armon portinvartijana.

Tällaisena aikana, jossa puritanismi ja ”oikeauskoisuus” nostavat jälleen päätään, on protestiliikkeenä alun perin syntyneellä körttiläisyydellä toistamiseen protestoinnin paikka.