Arvosteluja:
" Ilari Laakson soolohuiluteos sai kantaesityksen Faunien iltapäivässä – Parantumattomat romantikot Tampere-talossa
Tampere-talon Pieni sali täyttyi sunnuntai-iltapäivänä lähes viimeistä paikkaa myöten. Liekö syynä Tampereen konservatorion entisen rehtorin Ilari Laakson huiluteoksen kantaesitys, Ratinan alennustempaus vai ovatko tamperelaiset todella löytäneet tämän kamarimusiikin pienen helmen, Faunien iltapäivän?
Laakson uusi teos sai alkunsa Talviaisissa asuvan Sakari Seppälän valokuvasta, jolle Seppälä oli antanut nimeksi Pihakeinun talviuni. Valokuva myös heijastettiin konsertissa taustaseinälle. Ohjelmallisuus oli siis läsnä esityksessä niin kuin se oli ollut läsnä sävellysprosessissa. Säveltäjän mukaan lumitaakan alla lepäävä keinu herätti hänessä ”romanttis-ohjelmallisia kuulokuvia”.
Niin, ilman taustatarinaa Laakson teoksesta olisi ehkä ollut vaikea hahmottaa jäätyneen pihakeinun unta kesästä ja lopulta Andalusian auringosta. Laakson mukaan säveltäjän tehtävä on tuoda maailmaan kirkkautta. Pihakeinun talviuni onnistuikin leikkaamaan maailman sekasorrosta jääpuikon kaltaisen ilon viipaleen. Tampere Filharmonian huilun äänenjohtaja Annaleena Jämsä loihti upeasti huilustaan pala palalta hälyääniä säveliksi. Alun ja lopun improvisaatio-osuuksissa huilu tuntui soveltuvan mainiosti sekä kylmyyden että lämpimyyden ilmaisuun.
Eläkkeellä olevalle byrokraatille – ja Tampereen sävellysluokan perustajalle – voi vain toivottaa lisää innoituksen aiheita ja runsasta työskentelyä säveltämisen parissa!"
(Marja Mustakallio, Kulttuuritoimitus 17.3.2025)
JAM POT -LEVYN ARVIOINTEJA
Hilloa purkissa
HARRI HAUTALA, AAMULEHTI 20.12.2022
"Päästyään irti Tampereen Musiikkiakatemian johtajan hommista Ilari Laakso on viime vuodet suorastaan liitänyt säveltäjänä. Siitä on yhtenä todisteena aiemmin syksyllä 70 vuotta täyttäneen säveltäjän juhlalevy Jam Pot. Kun tämän musiikillisen hillopurkin avaa, hyvältä maistuu. Laakso ottaa musiikin vakavasti, mutta sävelissä on usein humoristinen pohjavire, varsinkin levyn kahdessa Chrys Saltin runoihin tehdyssä laulusarjassa.
Pia Freund on laulujen herkkä ja säkenöivä sopraanotulkki, pianisti Anna Laakso puolestaan kommentoi ja kannattelee laulajaa vivahteikkaalla ja tarkalla soitollaan. Soolopianokappaleista From Behind the Wallpaper on yllätyksiä täynnä oleva matka musiikin ja säveltäjän omaankin historiaan."
​
​https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/levytarpit-ilari-laakson-nykymusiikki-soi-kirkkaasti/
Kirkas postmodernisti
LEVYTÄRPIT 29.9.2022
TEKSTI
RISTO NORDELL
"Ilari Laakso on keskittynyt säveltämään täyspäiväisesti jätettyään Tampereen ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulujen musiikkikoulutuksen johtotehtävät. Jam Pot esittelee kolme laulusarjaa ja kolme soolopianoteosta. Laakson musiikki on soinniltaan kirkasta ja rakenteeltaan kevyttä. Postmoderni tyyli rakentaa persoonallisella tavalla yhtymäkohtia aikamme musiikin ja perinteen välille."
​
Ilari laakso luotaa musiikissaan jatkuvuuksia ja perinteitä
https://yle.fi/aihe/a/20-10003457
"Tänä vuonna 70-vuotisjuhliaan viettävä säveltäjä Ilari Laakso ehti vuosikymmenten toimia muun muassa moninaisissa musiikkialan koulutuksen johtotehtävissä ja lukuisissa musiikkialan luottamustehtävissä.
Ilari Laakson pianolle ja ihmisäänelle kirjoittamaa äänistöä ovat taltioineet sopraano Pia Freund ja pianisti Anna Laakso. Lisäksi omaa läsnäoloaan tuo omia tekstejään lausuva runoilija-kirjailija Chrys Salt. Kokonaisuus rakentuu instrumentaalimusiikin ja lauletun sanan vuorottelusta. Laulusarjoja erottavat kolme pianoteosta. Villa rakentuu neljästä erilaisesta miniatyyristä. From Behind the Wallpaper koostuu kontrapunktin ja sointivärin yllätyksellisistä peräkkäisyyksistä. Beyond rakentuu vastakohtaistavista soivuuksista, kun vaimennettu ja voimallisempi äänimaailma limittyvät.
Ytimekkään kestoisista kappaleista koostuvat laulusarjat ovat valmistuneet viime vuosiin aikana. Niissä notkeat laulumelodiat yhdentävät monipuoliseen pianokirjoittamiseen. Kaksi laulusarjaa Writing These Poems sekä Jam Pot rakentuvat Chrys Salt tekstien pohjalta. Julkaisun keskiössä onkin tänä vuonna valmistunut laulusarja Jam Pot, jossa laulu ja Chrys Saltin puheosuudet hienolla tavalla limittyvät. Otsakkeessa mainittu hilloastia on koko laulusarjan symboli. Laulusarjan minä-muotoisen kertojan kiillottama astia heijastelee, ensin perheen ja suvun luomaa perimää ja lopulta myös omaa paikkaa tuossa jatkumossa. Suvun ja perheen jatkuvuuden tematiikka näyttäytyy muutenkin Laakson julkaisulla, kun pianotulkinnoista vastaa oma tytär Anna, ja laulusarjan En tiedä milloin jäät lähteneet -tekstit ovat Laakson edesmenneen siskon Ritva Pärssisen käsialaa. Tämä omakohtaisuus puolestaan tuo mukanaan syvyyttä ja merkityksellisyyttä. Sopraano Pia Freund ja pianisti Anna Laakso tulkitsevat Laakson monipuolisia ilmaisukeinoja vaativan äänistön antaumuksella."
Ilari Laakso: Jam Pot. Pia Freund, sopraano, Anna Laakso, piano sekå Chrys Salt, lausunta. (Alba)
Kuuntele Uudet levyt 6.10.2022, ohjelman toimittaa Aki Yli-Salomäki.
​
KIKKA HOLMBERG, KULTTUURITOIMITUS.FI
"Tamperelaisen säveltäjäkoulutuksen isän Ilari Laakson sävellyksiä kuullaan tuoreella Jam Pot -levyllä. Laakson pianoteokset Villa, Beyond ja From Behind the Wallpaper sekä laulusarjat Jam Pot, Writing These Poems ja En tiedä milloin jäät ovat lähteneet tulkitsevat pianisti Anna Laakso ja sopraano Pia Freund. Jam Pot -laulusarjassa kuullaan myös runoilija Chrys Saltin pehmeää ja salaperäistä puheääntä kappaleissa, joissa säveltäjä leikittelee runojen sanoilla ja äänteillä ja käyttää niitä musiikillisena materiaalina.
Pia Freundin sopraano soi verevästi ja ilmeikkäästi ja Anna Laakson pianismi värittää laulusarjojen käänteitä milloin virtuoottisesti, milloin pohdiskellen. Laakson taituruus leiskahtelee myös pianokappaleissa, joista viehkoimpana soi Villa-sarjan kolmas osa, Eino Leinon säkeestä nimensä saanut harmoninen ja melodinen kappale Kuka huntua huiskuttaa.
Levyn päättää kauniisti Ilari Laakson sisarensa Ritva Pärssisen runoihin säveltämä koskettava ja intiimi laulusarja En tiedä milloin jäät ovat lähteneet."
12 Premieres ja Häivä:
​
​
​Vuoden 2022 lopulla julkaisi levy-yhtiö Alba pianisti Ville Hautakankaan äänitteen nimeltä 12 Premieres. Levy sisältää mm. pianoteokseni Häivä. Helsingin Sanomien Jukka Isopuro kirjoitti tallenteesta hyvin positiivisesti.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009303231.html
Ville Hautakangas: 12 Premieres. Alba. 2 cd. ★★★★
"Tasavireinen piano tuntuu olevan uuden musiikin kentässä hieman syrjässä. Sellaisenaan se ei kykene vastaamaan kovin helposti nykyään pinnalla oleviin ilmiöihin, laajennettuihin soittotapoihin, murrettuihin sointiväreihin, portaattomasti liukuviin ääniin, mikrointervalleihin ja spektriharmonioihin.
Flyygelin kielten näppäily, puu- tai metalliosien koputtelu, koskettimiston sively kynsillä tai luottokortilla ovat laiha ja aika kömpelö lohtu.
Kielten preparointi eli erimuotoisten ja eri materiaaleista tehtyjen esineiden asettelu kielille saa aikaan jo monta kertaluokkaa jännittävämpiä sointeja. Laajamittainen preparointi on kuitenkin epäkäytännöllistä musiikin jatkuvuuden kannalta, koska sen rakentelu ja purku vie aikaa.
Pianon vahvuuksia ovat laaja ääniala, suuri dynamiikka, moniäänisyys ja esimerkiksi mahdollisuus isoihin klustereihin eli sävelkimppuihin.
Tätä taustaa vasten on kiinnostava kuulla, mitä jäi tamperelaisen pianistin Ville Hautakankaan haaviin hänen tilattuaan muutama vuosi sitten noin viiden minuutin mittaisen pianosävellyksen 12 säveltäjältä, jotka ovat Cecilia Damström, Ilari Laakso, Matilda Seppälä, Petri Nieminen, Roope Mäenpää, Paavo Korpijaakko, Janne Salmenkangas, Tuomas Turriago, Minna Leinonen, Henri Sokka, Jami Kianto ja Jonne Valtonen.
Useimpia säveltäjiä yhdistää Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) tai sen edeltäjissä saatu sävellyksen opetus ja erityisesti Jouni Kaipainen, vaikka kaikki ovat saaneet oppia muuallakin. Levyn säveltäjistä veteraani Ilari Laakso ideoi ja rakensi Kaipaisen kanssa Tampereelle korkeakoulutasoisen sävellyksenopetuksen.
Onko olemassa pirkanmaalaista sävellyskoulukuntaa? Noin puolessa pianokappaleista on sointiväriksi muuttuvia humisevia asteikkoja ja murtosointuja, raskasta ja massiivista jyskytystä tai säveltoistoa, pysähtyneisyyttä ja paljautta.
Huomion kiinnittää tasasointisuuden ja kolmisointujen välttely, mikä varmistetaan pippuroimalla soinnut sekunti-intervallilla (painetaan alas kaksi vierekkäistä kosketinta). Harmonisesta värimaailmasta tulee kovahko. Melodiaksi hahmottuvat muodostelmat, varsinkin yksiääniset, ovat harvinaisia tai pirstottuja.
Tämä kaikki on kuitenkin tuttua myös Pirkanmaan ulkopuolella. Samoin se, että säveltäjät kertovat musiikkinsa taustaideaksi muun muassa ilmastoahdistuksen, pakolaiskriisin, muistisairauden ja luonnon eri ilmiöt.
Kuinka tämän voi kuulla suoraan musiikista onkin toinen juttu. Valaiseva on Laakson tunnustus, että Häivän innoittajana oli Cádizin katedraaliaukio, mutta sävellettäessä se kulki pitkään nimellä Sinipukuinen nainen. Kuulijalla on yhtäläinen vapaus kuvitella mitä päähän pälkähtää – tai olla kuvittelematta.
Seppälän Innerissä on mukana elektroniikkaa. Jännittäviä sointeja saa aikaan pelimusiikilla ansioitunut Valtonen, jonka 14.4k Handshake on syntynyt puhelinmodeemien ”kättelyn” jäljittelystä, pianon avulla midi-tiedostoksi muuntamisesta ja sen päälle rakennetuista soundeista.
Korpijaakon Last Night It Was Visited by Laura Palmer jää levyllä vajaaksi, koska elävän esityksen teatterielementit ja twinpeaksmainen valaistus puuttuvat.
Sokka tunnustaa Völjyssä vapautumistaan kirjoittaa kolmisointuja. Sen toistoista tulee mieleen Beethovenin ”minimalistinen” Waldstein, miksei myös Prokofjevin Toccata.
Kaipaisen muistolle omistetussa Damströmin Epitaphissa vuorottelevat toisteinen paatos ja rullaten siirtyilevät aksentit.
Monisyisenä ja ilmavana teoksena korvaan jää Leinosen Rememomor. Turriagon Somber yhdistää jazzahtavan rytmiikan ja kelluvan alakuloisuuden.
Salmenkankaan Fractum on hauska ja kenties tahaton esimerkki siitä, että kun vallitsevan sekunti-intervallin rinnalle päästää pari konsonoivaa intervallia, samasta raosta pujahtaa Debussy.
Ville Hautakankaan omistautuminen tilaamilleen teoksille on ilmeinen. Tuplalevy on tehty huolellisesti kaunista kansitaidetta myöten."
​
”Ilari Laakson Häivässä hehkuvat espanjalaiset tunnelmat milloin täyteläisemmin, toisinaan taas pisteliäämmin. Mistään maisemakortista ei ole kyse, vaan tiukasti rakennetusta ja loogisesta teoksesta.” (Harri Hautala pianisti Ville Hautakankaan konsertista Tampere-talossa, Aamulehti 8.3.2019)
”Konsertin avauksena kuultiin suomalaisen musiikkikoulutuksen kehittäjänä Tampereellakin pitkään vaikuttaneen Ilari Laakson tilausteos Paseo Maritimo. Sinfonisessa runossa Laakso ottaa hyvin huomioon nuoren soittajiston taidot ja tarpeet sekä niihin liittyvät pedagogiset ulottuvuudet.
Lyömäsoitinten kuminasta ja kontrabassojen tummista aiheista käynnistyvä teos sisältää laajoja linjoja ja staattisia äänimaisemia, mutta myös melodisten ja rytmisten ainesten käsittelyä rantakadulla kuljeskelun tyyliin – pysähdyksiä, uusia alkuja, tunnelmia, värejä ja valoja.” (Kirsti Holmberg Erkki Lasonpalon johtamasta Pirkanmaan Nuorten Sinfonikkojen konsertista Tampere-talossa, Aamulehti 31.10.2017)
”Kantaesityksenä kuultiin biennaalin toisen taiteellisen johtajan, Ilari Laakson Okra. Beninissä sävelletyn Okran alkua voisi pitää pitkän linjan ja rosoisten fragmenttien välisenä taisteluna. Keskivaiheilla tahallisen banaali valssiaihe vie teoksen postmodernin ironian maailmaan.” (Vesa Sirén Chilingirian-kvartetin konsertista Tampere Biennaalissa, Helsingin Sanomat 5.4.2004)
”Tallella siellä pohjautuu Mikael Nybergin Paimenpoika-lauluun. Kaunis ja melodinen osuus on vähäpuheisuudessaan vahva ja koskettava. Sitä kontrastoi tehokkaasti teoksen rytmillinen keskiosa. Eija Kankaanranta, kantele, Pekka Ahonen, klarinetti, ja Lauri Voipio, sello, soittivat Laakson viehättävän teoksen toisiaan kuunnellen ja tasapainoisesti.” (Kirsti Vanninen Kaksi katsetta -teoksen Tallella siellä -osasta, Aamulehti 18.3.2006)
...”whereas the bell-like sonorities of the arch-shaped, atmospheric Im of Ilari Laakso rather bring Busoni or Enescu to mind.” (Martin Anderson in FMQ 2007 about pianist Tuomas Mali`s recording from Im)
”Ilari Laakson Kohtaamisia pianistille ja tanssijalle sai konsertissa kantaesityksensä. Yksinkertaisin aineksin ja kuin etsien käynnistynyt teos soi ensimmäisistä eteerisistä sävelistä lähtien jännitteisesti.
Pax de deux henki neoklassismista muistuttavaa motorisuutta ja Hiljaisuudessa kuultiin kauniita kaikutehoja.
Rukous sulki esiintyjät ja kuulijat suojaaviin siipiin hengellisen sävelmän muistuman kautta.”
(Kirsti Holmberg, Aamulehti 16.4.2011)
”Laakso on tehnyt Mellerin teksteihin modernia laulumusiikkia, joka on riittävän dissonoivaa ollakseen runoilijansa näköistä, mutta kuitenkin tarpeeksi tarttuvaa muistuttaakseen Mellerin kyvystä valloittaa lukijansa.” (Tero Hautamäki Ilkka-Pohjalaisessa mezzosopraano Ulla Raiskion ja pianisti Jyrki Lähteenmäen konsertista Seinäjoella 13.11.2012)
​
"Ilari Laakson trio puhutteli ja liikautti sisintä. Hän asetti erilaisia pohdintoja esille ja koosti ne, vaikkakin odotin koostavien jaksojen jännitteisempää ja pidempää kestoa. Toisaalta tällainen luonteva pohdiskelu antaa enemmän kuin väkisin tehty ilmaisu. Mieleeni tuli väkisin tyylillisessä otteessa sukulaissielun Sofia Gubaidulina kamarimusiikki. Mutta vain positiivisessa mielessä. Voi todeta, että Laaksolla on sanottavaa ja sen hän osaa ilmaista persoonallisesti. Voisi jopa sanoa, että siinä menee taas yksi hyvä säveltäjä hukkaan rehtorina. Enkä suinkaan tällä halua aliarvioida mitenkään rehtorin työtä musiikkioppilaitoksissa, vaan vain julkituoda: lisää tilauksia säveltäjä Ilari Laaksolle." (Milko Vesalainen Riihimäen Sanomissa 12.6.2001 Anna Laakson (piano), Maija Linkolan (viulu) ja Joel Laakson (sello) esittämästä pianotriosta)
