Arvosteluja:

”Ilari Laakson Häivässä hehkuvat espanjalaiset tunnelmat milloin täyteläisemmin, toisinaan taas pisteliäämmin. Mistään maisemakortista ei ole kyse, vaan tiukasti rakennetusta ja loogisesta teoksesta.” (Harri Hautala pianisti Ville Hautakankaan konsertista Tampere-talossa, Aamulehti 8.3.2019)

 

 

”Konsertin avauksena kuultiin suomalaisen musiikkikoulutuksen kehittäjänä Tampereellakin pitkään vaikuttaneen Ilari Laakson tilausteos Paseo Maritimo. Sinfonisessa runossa Laakso ottaa hyvin huomioon nuoren soittajiston taidot ja tarpeet sekä niihin liittyvät pedagogiset ulottuvuudet.

Lyömäsoitinten kuminasta ja kontrabassojen tummista aiheista käynnistyvä teos sisältää laajoja linjoja ja staattisia äänimaisemia, mutta myös melodisten ja rytmisten ainesten käsittelyä rantakadulla kuljeskelun tyyliin – pysähdyksiä, uusia alkuja, tunnelmia, värejä ja valoja.” (Kirsti Holmberg Erkki Lasonpalon johtamasta Pirkanmaan Nuorten Sinfonikkojen konsertista Tampere-talossa, Aamulehti 31.10.2017)

 

 

”Kantaesityksenä kuultiin biennaalin toisen taiteellisen johtajan, Ilari Laakson Okra. Beninissä sävelletyn Okran alkua voisi pitää pitkän linjan ja rosoisten fragmenttien välisenä taisteluna. Keskivaiheilla tahallisen banaali valssiaihe vie teoksen postmodernin ironian maailmaan.” (Vesa Sirén Chilingirian-kvartetin konsertista Tampere Biennaalissa, Helsingin Sanomat 5.4.2004)

 

 

”Tallella siellä pohjautuu Mikael Nybergin Paimenpoika-lauluun. Kaunis ja melodinen osuus on vähäpuheisuudessaan vahva ja koskettava. Sitä kontrastoi tehokkaasti teoksen rytmillinen keskiosa. Eija Kankaanranta, kantele, Pekka Ahonen, klarinetti, ja Lauri Voipio, sello, soittivat Laakson viehättävän teoksen toisiaan kuunnellen ja tasapainoisesti.” (Kirsti Vanninen Kaksi katsetta -teoksen Tallella siellä -osasta, Aamulehti 18.3.2006)

 

 

...”whereas the bell-like sonorities of the arch-shaped, atmospheric Im of Ilari Laakso rather bring Busoni or Enescu to mind.” (Martin Anderson in FMQ 2007 about pianist Tuomas Mali`s recording from Im)

 

 

”Ilari Laakson Kohtaamisia pianistille ja tanssijalle sai konsertissa kantaesityksensä. Yksinkertaisin aineksin ja kuin etsien käynnistynyt teos soi ensimmäisistä eteerisistä sävelistä lähtien jännitteisesti.

Pax de deux henki neoklassismista muistuttavaa motorisuutta ja Hiljaisuudessa kuultiin kauniita kaikutehoja.

Rukous sulki esiintyjät ja kuulijat suojaaviin siipiin hengellisen sävelmän muistuman kautta.”

(Kirsti Holmberg, Aamulehti 16.4.2011)

 

 

”Laakso on tehnyt Mellerin teksteihin modernia laulumusiikkia, joka on riittävän dissonoivaa ollakseen runoilijansa näköistä, mutta kuitenkin tarpeeksi tarttuvaa muistuttaakseen Mellerin kyvystä valloittaa lukijansa.” (Tero Hautamäki Ilkka-Pohjalaisessa mezzosopraano Ulla Raiskion ja pianisti Jyrki Lähteenmäen konsertista Seinäjoella 13.11.2012)

"Ilari Laakson trio puhutteli ja liikautti sisintä. Hän asetti erilaisia pohdintoja esille ja koosti ne, vaikkakin odotin koostavien jaksojen jännitteisempää ja pidempää kestoa. Toisaalta tällainen luonteva pohdiskelu antaa enemmän kuin väkisin tehty ilmaisu. Mieleeni tuli väkisin tyylillisessä otteessa sukulaissielun Sofia Gubaidulina kamarimusiikki. Mutta vain positiivisessa mielessä. Voi todeta, että Laaksolla on sanottavaa ja sen hän osaa ilmaista persoonallisesti. Voisi jopa sanoa, että siinä menee taas yksi hyvä säveltäjä hukkaan rehtorina. Enkä suinkaan tällä halua aliarvioida mitenkään rehtorin työtä musiikkioppilaitoksissa, vaan vain julkituoda: lisää tilauksia säveltäjä Ilari Laaksolle." (Milko Vesalainen Riihimäen Sanomissa 12.6.2001 Anna Laakson (piano), Maija Linkolan (viulu) ja Joel Laakson (sello) esittämästä pianotriosta)