Kesälesken päiväkirjasta

Istuin työpöydän ääreen aikaisin aamulla, mutta annoin periksi jo parin tunnin kuluttua. Pesemätön ikkuna ei antanut rauhaa; se tuijotti minua. Lähdin kävelylle miettimään niitä näitä, enimmäkseen näitä. Kotiin saavuttuani laskin, että asunnossamme on 10 ikkunaa (olin lukiossa kielilinjalla), pesin osakseni koituneen kymmenennen ja olin iloinen ostamastani uudesta ”siitä”, jota ennen vanhaan kutsuttiin emännänjatkeeksi, mutta nykyisin ei varmaankaan enää voi.

Jääkaapissa oli vielä yksi olut ja ajattelin olevan sen aika. Sihautin tölkin auki ja istuin nojatuoliin katselemaan ikkunalaudalta sohvapöydälle evakkoon joutuneita hahmoja. Niitä johti enkeli. Johdettavana oli Beninistä ja Nigeriasta kotoisin olevia äiti-lapsi-figuureja, vesiruukkuja päänsä päällä kantavia langanlaihoja ihmishahmoja ja kaulaansa muita pidempänä kirahvi. Kirahvi on ostettu ”Vanhalta sedältä” Espanjasta. (Espanjassa on vain yksi Vanha setä. Hän on käsite.) Luonnostelin siinä ohessa sävellyksen sinfoniaorkesterille ja sadalle oluttölkille. Sen tunnelma on autereinen ja jokseenkin seisahtunut.

Siili käveli sisään raollaan olevasta terassin ovesta. Se tepsutti muina siileinä lähes uudella tammilattiallamme, eikä ottanut ymmärtääkseen selvällä suomen- kielellä antamiani ohjeita poistua samasta aukosta takaisin luonnon helmaan. (Ehkä se oli saanut kyseisestä helmasta tarpeekseen.) Aikani mietittyäni päättelin, että siilit eivät puhu suomea - eikä sata oluttölkkiä sitä paitsi riitä mihinkään siinä sävellyksessä. Pohdintojen aikana siili oli käyttänyt itsenäistä päätösvaltaansa ja jättänyt minut yksin luovan työn tuoksinaan.

Koska illemmalla oli tulossa mielenkiintoinen jalkapallo-ottelu, päätin kokeilla television toimivuutta. Sen suhteen oli huonoja kokemuksia parin päivän takaa: Katsellessani tennistä Eurosportilta, selostus tunki väen väkisin kuuluviin TV 2:n puolelta. Siellä oli menossa voimanostoa. Syntyi ikimuistettava poikkiurheilullinen elämys: Koskaan aikaisemmin en ole kuullut tennistähtien karjahtelevan niin pakahduttavan paineisesti, molto appassionato, ja oudoissa tilanteissa.

Soitin Elisalle ja pääsin hänen juttusilleen kuunneltuani puoli tuntia jotakin, joka sai minut kaipaamaan voimanoston äänimaailmaa. Lisäksi olin huolissani siitä, joudunko maksamaan rahallisen korvauksen pitkästä odotusajasta ja syvällisestä taide-elämyksestä. Odotus kannatti. Elisa oli oikein ystävällinen ja lupasi kustantaa minulle uuden modeemin, jonka voin käydä hakemassa lähimmästä myymälästä. Vaihtoehtona olisi ollut jäädä odottamaan Postin toimitusta, joka tunnetusti tapahtuu tempossa lento. Niinpä hain Elisan myymälästä ihan ilmaiseksi uuden modeemin ja viereisestä kaupasta muutaman oluen. Oluet piti maksaa.

Saamani pahvilaatikon sisällä oli modeemi (modeemin yleismaailmallinen ulkonäkö on minulle tuntematon, joten käsitykseni perustui lujaan luottamukseen Elisaa kohtaan), kolme johtoa, tarroja ja runsaasti informaatiota useilla eri kielillä ja terminologioilla. Osasin asentaa sähköjohdon ja kaapelin niin, että siniset valot alkoivat vilkkua. Olin riemuissani! Vilkkuvat siniset valot ovat nimittäin teknologiassa - ja poliisiautossa - sen merkki, että jotakin on tapahtunut tai tapahtumassa. Kolmatta johtoa en käyttänyt, oluen kyllä.

Osasin löytää television asetuksista oikean nimisen verkon ja ryhdyin ottamaan sitä käyttöön. Siinä kului runsaasti aikaa ja jalkapallo-ottelu oli kohtapuoliin alkamassa. Saavuttamani riemumielen tilalle hiipi huolestuneisuus ja ahdistava ymmärrys elämän katoavaisuudesta. Modeemin matkadokumenteissa oli runsaasti kirjaimia, numeroita ja välimerkkejä. TV pyyteli salasanaa. Vaihtoehtoina tarjottiin kaikille toki itsestään selviä koodeja kuten Preshared Key, Security Mode, WPS Pin ja CMAC. Muotoilin mielessäni pari lämminhenkistä lausetta insinöörien viestintätaidoista ja ”tee se itse -ajattelun” soveltumattomuudesta tumpeloiden elämänohjeeksi. Kokeilin systemaattisesti läpi kaikki mahdollisuudet; viimeinen yritys onnistui. Sain television toimimaan juuri parahiksi kuullakseni kuinka englantilaisella jalkapallostadionilla laulettiin Maamme-laulu minun kunniakseni.